Leirillä kun tehtiin pienellä porukalla aamupalaa totesin että en vie Havua hakumetsään ennenkuin se osaa ilmaista, kuten yleensä neuvotaan toimimaan. Siinä sitten ystävälliset kanssatreenaajat haukuttivat Havua pari kertaa ja todettiin että sehän on valmis treeneihin.
No pikkasen pitää vielä tehdä töitä, olen jatkanut haukuttamista kotona. Havulla se on kohtuullisen helppoa koska se haukkuu tai vähintään vinkuu jos se ei saa parissa sekunnissa sitä mitä haluaa. Pian pitää vaan siirtää ilmaisutreenit toisten tehtäväksi.
Tänään kun katselin pihaan tulleita kattosiltatarvikkeita tuli yhtäkkiä mieleen että tuossahan on todella oiva treenialusta, olinkin ajatellut että koirat pitää saada ritilärappuihin kävelemään ja tämä oli aika lähelle samaa.
Ei muuta kun kattosilta muovista ulos, tietenkin Havun avustamana. Ja siinähän tulikin jo treenattua isoja kahisevia - yleensä pelottavia - esineitä. Havun mielestä se oli maailman paras leikkikalu jolla sitä pystyi vetämään nurmikon päällä. Muovi oli sen verran sitkeää sorttia että siitä oli hyvä pitää kiinni ilman että se repesi.
Sen jälkeen silta ensin maahan, sitten penkkiä ja viimeiseksi pöytää vasten ja koirat aina mars mars kiipeämään. No Hetan kohdalla se kävikin näin, Havua piti vähän houkutella tuolla "pelottavalla" muovilla tai muulla lelulla, mutta pianhan se hyppi sillan päällä, ei tosin vielä korkealla mikä on hyvä kun sen ei vielä saisi hirveämmin hyppiä.
Ja lopuksi vielä vanha piipunsuoja maahan niin saatiin oiva tasainen leikkikenttä! Tätähän monet koirat pelkäävät, onneksi Havu ei ollut moksiskaan asiasta. Hetahan on aina ollut immuuni kaikille ikäville alustoille, todella mukava nähdä että Havulla on edellytyksiä samaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti