Viimeisen jälkeen ollaan ehditty käydä raunio- ja hakutreeneissä, ja torstaina käytiin taas etsijäkoiratreeneissä. Tällä kertaa Havu oli ensimmäistä kertaa ajamassa jälkeä, tai ehkä se kuulostaa vähän liian hienolta vielä tässä vaiheessa. Mutta maalikoira löytyi molemmilla kerroilla, vaikka toisella kertaa lopussa vähän helpotettiin kun treenien vetäjän mukaan treenit tuli hetkessä 300% suunniteltua vaikeammaksi kun satunnainen koirantaluttaja kulki meidän jälkeä vastaan. Rauniotreeneissä alkaa Havulla olla vauhtia enemmän kuin järkeä, Heta sen sijaan saatiin taas rauhoittumaan järkevälle toiminta-alueelle.
Lauantaina käytiin Hyvinkään metsästysampujien radan lähettyvillä että kyllä sillä Havulla oikeasti on paukkuarkuutta. Lähestyttiin ensin Hetan kanssa ampuma-aluetta, ja sen kanssa päästiin parin-kolmenkymmenen metrin päähän ilman että se reagoi mitenkään. Siinä kohti ajattelin että turha mennä vielä lähemmäs tällä kertaa, ja palkaasin broilerin siivellä.
Havun kanssa kun lähestyttiin, sen olemuksesta alkoi nähdä että kaikki ei enää ole hyvin. Siitä vedettiin vähän pakkia tulosuuntaan ja sen jälkeen alettiin leikkimään, ensin raa'an broilerinsiiven kanssa ja sitten pallon kanssa. Tässä vaiheessa se ei reagoinut yhtään, ja tästä kohti pitää jatkaa jos vielä ehditään, rata on enää 3 vkoa auki.
Tässä on tullut spekuloitua mistä se voisi johtua kun tosiaan sisaruksista kukaan muu ei ole ollut paukkuarka. Se voi olla se matalalla lentänyt helikopteri joka pelästytti Havun, mutta muistin yhtäkkiä että Havu taisi pikkasen reagoida ilmakiväärin ammuntaan elokuussa. Sehän on pieni tussahdus, mutta ehkä se oli liikaa siinä vaiheessa, kun Havu oli kuitenkin aika lähellä???
Sen sijaan jo aiemmin on todettu että muunlainen melu ei ole yhtä paha juttu, tänä viikonloppuna sahailin varta vasten Havua varten lainatulla moottorishalla, ja se leikki Hetan kanssa aivan lähellä - välillä turhankin lähellä.
Tänään oli Havun ensimmäinen näyttely, kaikkien rotujen epävirallinen pentunäyttely Lahdessa 9AM. Havun lisäksi siellä oli n. 670 muuta pentua.
Laskettiin että jos herätään kuudelta niin ehditään seitsemän maissa lähtemään, ja kahdeksaksi ohjeiden mukaan perille. Kun oltiin Hetan kanssa lenkillä alkoi jotenkin ihmetyttämään että vaikka on sunnuntai, ja vaikka kello on vasta puol seitsemän, niin miksi ei näy yhtään koiran ulkoiluttajaa? No samalla välähti että eipä taidettu muistaa kääntää kelloa normaaliaikaan. Eipä siis tullut tällä kertaa kiirettä näyttelyyn kun oltiin herätty tunti liian aikaisin!
Tällä kertaa amatööriporukka muisti sentään rokotustodistuksen (toisin kun viimeksi mätsäriin) ja koiran, mutta ajaessa tuli mieleen tarkistaa onko näyttelyhihna jonka kiireessä eilen hain mukana. No sitä ei löytynyt mistään, mutta herätettiin Niina joka lupasi sen tuoda. Essi totesi että Niina varmaan jo ajattelee että liian halvalla myi pennut kun yölläkin jo soittelevat ;)
Havun kanssa meni hyvin, se kulki ja seisoikin mallikkaasti. Tuomari Päivi Eerolan kommentit Havusta, joilla irtosi toinen sija kolmesta (5-7kk urokset):
Reippaasti, edukseen esiintyvä urospentu joka tässä kehitysvaiheessa antaa kevyesti neliömäisen ja takakorkean kokonaisvaikutelman. Hyvin ilmeikäs pää. Leuat saisivat olla leveämmät. Hampaat vaihtumassa. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.
Takakorkeahan tuo vielä vähän on, mutta eiköhän se pian tasaannu. Ja Niinan mukaan tuo lyhyt askelpituus johtuu siitä että Havu piti katsekontaktia minuun koko ajan, eli eiköhän suurin osa näistä korjaannu seuraavaan kertaan mennessä.
Ja hienoa oli että Havun sisko Helmi vei tämän ikäluokan kokonaisvoiton eli valittiin rotunsa parhaaksi, paljon onnea!
Ja kiitoksia myös tukijoukoille Vääksystä ja Orimattilasta!
Niina järjesti treenien päälle pienet noutotreenit, ja Havu haki jo aika hyvin varista. Liekö isompi dummy saanut sen otteen paranemaan vai mikä? Samoin dummyt löytyi hyvin metsästä, ja se toi mielettömällä innolla ne takaisin! Olen yrittänyt tässä opettaa noutokapulalla luovutusta, mutta joku siinä on mennyt pieleen kun Havu ei enää halua ottaa koko kapulaa suuhun. Joko tuo kova kapula tuntuu ilkeältä vaihtuvissa hampaissa, tai sitten pari kertaa lattialle pudonnut ja kovasti koliseva kapula pelottaa tai komantena vaihtohetona on se että olen tehnyt liian paljon toistoja lyhythermoiselle tollerille. No nyt pidetään pieni tauko ainakin tuon puukapulan osalta...
Havu on tässä parin viimeisen viikon aikana alkanut tulla sisäsiistiksi, tänä aamuna tosin piti poikkeuksellisesti vielä siivota jälkiä. Hampaita putoilee silloin tällöin, nuo kulmahampaat saisivat jo lähteä ettei tarvitse mennä lääkäriin poistattamaan. Pientä ikeniin kasvua alkaa olla, eli pitää tässä alkaa heiluttelemaan niitä hampaita päivittäin. Tässä viikolla oikeastaan huomattiin vasta asia, mutta ei tuntunut järkevältä heilutella kovin paljoa juuri ennen näyttelyä. Nyt laitetaan sekin projekti liikkeelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti