Taas on aikaa vierähtänyt päivityksestä, mutta eipä tässä kauheasti ole ehtinyt tapahtuakaanm työt kun rajoittavat vapaa-aikaa huomattavissa määrin.

Hetan kanssa aloitettiin etsijäkoiraliiton jatkokurssi, joka on osoittautunut aika haastavaksi. Heta ei kuitenkaan ota sitä niin vakavasti, ja itsekin käänsin asian positiiviseksi sitä kautta että nyt ainakin opitaan paljon kun homma ei mene aivan liian helposti!

Ehkä Hetan keskittymiskyky ei aina riitä loppuun asti, vaan kaikki hajut ja ympäristön muut tapahtumat kiinnostavat liikaa. Virta ei ole vielä loppunut kuitenkaan kesken, eli ollaan silti viety homma aina loppuun eli maalikoiran löytämiseen asti. Hyvä näin!

Heta ja Havu Emilia Eskolan huovuttamana

Muutama viikko sitten alettiin treenaamaan taippareihin, ja sitten tuli ilmoittauduttua Padasjoen taippareihin joka oli viikko sitten. Treeneissähän kaikki meni jo hienosti, lukuunottamatta kanijälkeä. Havu kun tykkäsi liikaa kanista ja ei halunnut tuoda sitä minulle - minähän otan sen aina pois. Sekin alkoi kuitenkin jo sujua, joten periaatteessa oli kaikki edellytykset läpäistä koe.

Omenathan ovat mukavia palloja, niitä on paljon ja ne voi syödäkin!

Vesinouto meni hienosti, Havu ei juurikaan reagoinut haulikon laukaukseen ja toi molemmat lokit. Samoin hakuruutu alkoi hienosti, laukaus ja ensimmäinen varis oli hetken päästä minulla kädessä. Toinenkin varis löytyi ja nousi heti, mutta sitten Havu keksi irrotta otteen ja kierähti sen päälle!


Eipä tuollaista ole ennen tapahtunut enkä osannut reagoida asiaan riittävän nopeasti - jos siinä mitään olisi voinut tehdäkään - ja peli oli tällä kertaa ohi. Mistä lienee johtunut, mutta nyt vaan lisää treeniä ja uutta ilmoittautumista putkeen! Ei tuo sinänsä harmita kauheasti kun on kuitenkin tiedossa että tuon kokeen ei pitäisi olla kummoinen juttu Havulle jos se ei keksi mitään jekkuja. Ja päästiinhän jo nyt paljon pidemmälle kuin moni muu, meidän ryhmästä kolme koiraa kieltäytyi jo vesityöstä, ja vain yksi pääsi kokeesta läpi.