HAVU NOU1

No niin, nyt Havu on virallisesti noutaja! Eli tänään suoritettiin Pomarkussa Ari Huttusen tuomaroimana taipparit. Lopussa pöytäkirjan tekstit, tässä alkuun vähän vapaamuotoisempaa tarinaa tapahtumien dramaattisistakin kuluista.

Meillä oli kaiken kaikkiaan poikkeuksellinen viikonloppu, oltiin etsijäkoiraliiton leirillä perjantai iltana ja lauantaina, ja sieltä ajettiin illansuussa Pomarkkuun. Molemmille tehtiin leirillä kohtuullisen haastava jälki, tarkoitus olikin saada Havulta enimpiä virtoja pois ennen koetta. Ja tietysti nukkuminen oudossa paikassa oli vähän mitä oli.



Pomarkussa oltiin yhteismajoituksessa, ja siellä jouduin laittamaan Havu häkkiin jossa se ei juuri ole tottunut olemaan. Itse en nukkunut juuri ollenkaan, kun illanvietosta tuli ja meni porukkaa, ja lisäksi yhden kämppiksen labbis kuorsasi aika kovaa ja välillä se vinkuikin...

Havu nukkumisista en tietenkään tiedä, mutta oli se ainakin hiljaa.

Oli miten oli, aamu koitti ja ilmoittautumisen jälkeen oli sosiaalinen osuus, ja siinä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa.
Varsinaisella tapahtumapaikalla meillä oli aikaa kun oltiin vasta viidensinä. Havu oli jotenkin oudon oloinen kun se kulki odotusalueella häntä matalalla, se kyllä nousi taas kun mentiin vähän kauemmas. Välillä se tuli minun jalkojen alle aran oloisena makaamaan. Tämä toi pientä lisäepäilystä että mitähän tästä tulee.

Oma vuoro koitti kuitenkin lopulta, ja mentiin järven rantaan. Lähetin Havun noutamaan lokkia, mutta ensimmäisen kerran uimaan oppimisen jälkeen se kieltäytyi menemästä veteen! No ei muuta kun pari uutta lähetystä eri paikoista, ja onneksi se pian hyppäsi veteen ja toi lokin rantaan.

Mutta ei siinä kaikki! Kun Havu tuli rantaan, se ulisi ja nuoli tassuaan niinkuin se olisi vähintään mennyt poikki. Tutkin tassun, mutta roskia lukuunottamatta siinä ei ollut mitään. Tehtiin pieni ympyrä kävellen, ja totesin että ei se enää arastele, joten jatketaan eteenpäin.

Tuomari oli sitä mieltä että yksi spontaani veteenmeno pitäisi tulla. Haulikonlaukaus ja toinen lokki veteen, ja onneksi Havu hyppäsi heti noutamaan lokin, eli päästiin hakuruutuun.

Haku meni hienosti, mutta minulla ei ollut tässä vaiheessa yhtään varma tunne, joten vihelsin pilliin heti kun varis oli Havun hampaiden välissä, tai välillä se saattoi olla vielä hampaiden edessä ;). Tästä tuomari huomautti, ja siitä tulikin mainintaa pöytäkirjaan ("enimmäkseen spontaanit ylösotot"). Tämä pilliin viheltäminen voidaan tulkita käskyksi nostaa lintu, vaikka sen pitäisi nousta spontaanisti. No yleensähän se kyllä aina nouseekin, nyt en vaan uskaltanut riskeerata mitään! Samoin jos Havu ei juossut aivan suoraan minua kohti puhalsin pilliin varmuuden vuoksi. Itse nouto-ote sai myös suullista kiitosta, arvostelussa oli "pehmeät otteet".

Mutta loppujen lopuksi kaikki varikset tuli perille vaikka joskus Havun matka kesti vähän kauemmin - tuomari heittikin välillä että Havu taitaa hakea viereiseltä AVO luokan alueelta lintuja, mutta sekin nouto hyväksytään...

Oletin että en jännittäisi tällaista juttua, mutta täytyy myöntää että kaikki tämä toi melkoisen jännityksen päälle. Jäljelle kuitenkin päästiin neljän muun kanssa, meitä oli yhteensä kahdeksan jotka sinne yritti.

Niinalle ja kotiin väliaikatietoa, ja pian oli jäljen vuoro. Havu lähti tuttuun tapaan kovalla vauhdilla ja veti siksakkia jäljen yli, päätyi kanille, mietti vähän aikaa mutta toi sen tosi hienosti minulle käteen asti. Siinä vaiheessa kyllä helpotti!

Mikä lie ollut tuo Havun dramaattinen vesinoutoesitys, välillä tuntui että se halusi vaan tuoda vähän lisäjännitystä minun elämään. Mitäpä koira ei tekisi ohjaajansa eteen ;)

Nyt pitää levätä, levätä ja levätä. Tämän viikonloppuvalvomisen ja jännittämisen lisäksi tuli valvottua keskiviikon ja torstain välinen yö kun olin ensimmisessä etsinnässäni, haettiin VAPEPAn riveissä Turengissa kadonnutta poikaa aamuyöllä muutama tunti. Siinä vaiheessa kun kuljettiin pihoja joissa oli tiheitä pensaita ja aitoja tuli mieleen että olisi pitänyt ottaa koira mukaan vaikka koirat eivät olekaan vielä virallisesti valmiita. Pimeästä pusikosta kun ei näe ihmistä ennenkuin on aivan vieressä, mutta kumpi tahansa meidänkin koirista olisi kyllä haistanut ihmisen jo kaukaa. No toivottavasti me saadaan joskus noita pelastuspuolenkin kokeita suoritettua että päästään koiran kanssa töihin. Niin - tämä tarina päättyi onnellisesti kun poika löytyi poliisin toimesta hyvässä kunnossa, eli jäi oikein hyvä fiilis aamuyön etsinnöistä!

Hetan kanssa on vielä jatkokurssi kesken, eilen saatiin tehtyä kahden tunnin ikäinen metsäjälki. Eiköhän se siitä vähitellen saada vanhenemaan sen verran että päästään joku kerta suorittamaan loppukoetta. Ohessa sekalaisia kuvia, eli Havu katsomassa terminaattoria (suljettiin pian TV kun meni jo aika jänittäväksi), molemmat nukkumassa kerrankin omassa pedissään, ja viimeisessä kuvassa ollaan kolmessa kerroksessa kun Salli oli kyläilemässä.

Havun taipumuskokeen arvostelu:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja

2. Uimahalu: Loikkaa veteen ja ui mielellään

3. Hakuinto: Kovavauhtista hakua

4. Noutohalu: Enimmäkseen spontaanit ylösotot

5. Nouto-ote: Pehmeät otteet

6. Palauttaminen: Nopeasti ohjaajalle

7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti kanille

9. Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä

10. Yleisvaikutelma: Pirteä nuorehko uros, joka helposti selviää kokeen tehtävistä osoittaen oikein hyviä taipumuksia.

Kokeen jälkeen minun lisäksi Havu oli tosi väsynyt, se kävi makaamaan aina kun pysähdyttiin vähänkin pidemmäksi aikaa. Mutta kaiken kaikkiaan tämä meni hienosti, sitä todistaa sekin että iltapäivän ryhmäläisen kautta tullut huhu kertoi että Ari oli kehunut aamupäivän ryhmän urostolleria (Havu oli siis ainoa tolleri), ja hän kuulemma harkitsi tollerin ottamista taas jossakin vaiheessa :)

Blogin muotoilut saa jäädä, kukaan ei voi jaksaa tapella bloggerin kanssa niin paljoa, en ainakaan minä... Tämänpäiväisen koitoksen jälkeen keskitytään molempien kanssa vähäksi aikaa ID jälkeen, mutta eiköhän vielä riistaakin haeta jatkossa ainakin silloin tällöin! Samoin pitäsi saada tottistelut liikkeelle, ja ainakin ajoittain voisi käydä hakutreeneissä ettei ilmavainuinen työskentely pääse kokonaan unohtumaan.