Valmius olisi sinänsä jo ollut aikaisemmin, mutta kovat pakkaset siirsivät treenejä, vuorokauden vanha jälki oli kadonnut metrisen hangen alle yön aikana ja ensimmäinen yritys loppukokeesta meni aivan plörinäksi.
Ei heti keksitty syytä, Havu touhusi aivan muuta, senkun vain haahuili eikä ollut yhtään kiinnostunut maalikoiran jäljestä, eikä itse koirastakaan vaikka sinne maaliin sitten lopulta avustettuna päädyttiin. Mutta jälkispekuloinnit treenien vetäjän eli Sanin kanssa toivat lisävaloa asiaan.
Nimittäin hän muisti jälkikäteen että meidän risteyskohdalla josta lähti jälkiä joka suuntaan, oli mennyt vähän aikaisemmin yksi tollerinarttu, jolla sattui olemaan juoksut. Ja näin jälkikäteen ajatellen se selittää kyllä Havun käyttäytymisen, se ei ole koskaan ennen ollut noin muissa maailmoissa jäljestyksen aikana.
Tästä se homma sitten jatkuu, ajatus olisi jatkaa treenaamista siten että päästäisiin kesällä tai alkusyksystä tosietsijäkoulutukseen, minkä jälkeen jos kaikki kokeet läpäistään oltaisiin joku päivä valmiita etsimään kadonneita eläimiä, ja miksei ihmisiäkin jos sellainen tilanne tulisi vastaan. Sani lupasi ottaa Hetan jatkokurssin puuttuvan vanhan jäljen ohjelmistoon, saa nähdä selvittäiskö Hetankin kanssa tästä koitoksesta. Syksyllä Hetan touhusi aivan omiaan jäljellä, mutta nyt on kolme peräkkäistä jälkeä mennyt tosi hienosti. Josko johtuisi siitä että se on saanut maailman tärkeimmän asian (siis ruuan jälkeen), eli oranssin pallonsa palkaksi hyvästä työstä???
Muuten on ollut aika tasaista hiljaiseloa, kuten kuvista näkyy välillä käydään metsälenkeillä, ja pari kertaa on tullut damitkin matkaan. Siksipä blogin päivitys on jäänyt vaähemmälle, ja itse asiassa olin päättänyt että kirjoitan seuraavan kerran vasta kun Havu tämän kokeen on onnistuneesti suorittanut :)
Havun paino on pikkasen noussut, ehkä siitä vielä tulee täysimittainen tolleriuros, nyt oli 17.5 kiloa mittarissa. Molemmat ovat olleet terveinä, Hetan satunnaisia korvalehden tulehduksia lukuunottamatta.a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti