Pitkään ollaankin jo ihmetelty kun ei mitään satu kun tuo pentu juoksee Hetan takaa-ajamana - tai sitten itse ajaa Hetaa takaa - aivan hullua kyytiä.
No nelisen viikkoa sitten Havu alkoi ontua lenkillä, välillä enemmän välillä vähemmän. Parisen viikkoa sitten uskottiin ettei se nyt vaan korjaannu itsestään joten ei kun lääkärille. Pienen painelun jälkeen lääkäri totesi että Havu aristaa nuljuluuta. Siitä seurasi rauhoitus ja röntgenkuvaus. Röntgenissä ei näkynyt mitään, joten diagnoosiksi tuli nuljuluureaktio. Siitä pitäisi selvitä parin viikon rauhallisemmalla elolla side jalassa lenkkeillessä + tulehduskipulääkkeellä. Ymmärrettiin että todennäköinen syy on se että yksi varvas on ylitaittunut ylöspäin, eli epätasainen maa ja kova vauhti voisi tällaisen aiheuttaa.
Nythän tuo jo näyttääkin aika hyvältä, pitää vaan toivoa ettei se mene uudestaan kun pientä innokasta tolleria on aika vaikea pitää aloillaan.
Tuon vamman takia Havun treenit on jäänyt aika vähiin, Heta sai oman rauniomöllikokeen lisäksi osallistua möllirakennusetsintään. Rauniokoe meni Hetalla hienosti, rakennusetsinnässä löytyi yksi maali mutta yksi tai kaksi jäi löytymättä. Niin jäi kyllä kaikilla muillakin, alue ei ollut kauhean iso mutta todella sokkeloisen rivarin pätkässä oli kolme kerrosta ja aika vaan yksinkertaisesti ei riittänyt koko rakennuksen etsintään.
Kotosalla ollaan kuitenkin tehty ainakin kolme kertaa etsijäkoiratreeniä, eli Havu on jäljestänyt Hetaa ja päinvastoin. Havun kanssa tehtiin myös yksi jälki etsijäkoirien syyspäivillä Nuuksiossa. Jäljestys on hyvää aivotyötä kun ei ole saanut energiaa oikein purkaa juoksemalla.
Viikon päästä pitäisi jalan jo olla sen verran kunnossa että siteen saa jättää lenkillä pois. Ja viikon päästä nähdään myös uskaltaako Havu heittäytyä rohkeaksi kun mennään Havun sisarusten kanssa koirauimalaan. Tähän asti tuo vesielementti ei ole vielä mitenkään erityisesti houkutellut!
Miksi se ei enää leiki mun kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti