Kuulumisia

Tämä viikko on taas mennyt vauhdikkaasti. Havun kanssa ollaan käyty päivittäin hihnalenkillä Hetan aamulenkin jälkeen, vielä aika pieniä pätkiä ja tiuhaan namppaa suuhun laittaen ja pysähdellen aina kun hihna alkaa kiristyä. Aika mallikkaasti se meneekin - yleensä. Ai niin, kuten isoveljellänsä Intolla (Inton blogin perusteella), Havullakin on ollut tosi monesti hikka ja se on yleensä aamulla herätessä. Ehkä nykyisin jo vähän vähemmän, mutta hauskan kuuloista tuo kyllä on!

Sunnuntai illalla huomattiin vielä että molemmissa koirissa on yksi punkki. Ei muuta kun pihdit käteen ja varovasti kiertämään veijarit irti. Toivottavasti ei ehtinyt tarttua mitään tauteja kumpaankaan kun näin pian huomattiin, ja onhan tuo todennäköisyys muutenkin aika pieni.

Siis Havulla taitaa jo alkaa pentuturkki vaihtua, ei muutakaan selitystä keksitä tuolle keskiselän erilaiselle turkille. Ainakin livenä siinä kohti turkki on aivan erilainen kuin muualla, kuvaa isommaksi klikkaamalla ehkä näkee vähän tätä muutosta.

Viikolla käytiin taas pienet jälkitreenit, jotka meni muuten hyvin mutta Heta taisi hotkia vähän liian nopeasti pureskelematta makkarat jotka sitten päätyivät pellolle lähellä jäljen loppua. No, onneksi ei ole maailman herkin koira joten eiköhän tuo mahda jatkossakin jäljestää. Torstaina tottisteltiin molempien kanssa, ja Havullekin näytettiin jo kettikseen kuuluvaa pöytää johon se jatkossa pitäisi saada ohjattua etäkäskyillä. Nyt riittää kun se on vähän aikaa pöydällä ja että on hauskaa!


Eilen käytiin taas tutustumassa metsään, ja kas kummaa, sieltä löytyi dami polun reunalta vieläpä pariin kolmeen otteeseen. Havu bongasi hajun tosi hienosti ja välillä toi damia, välillä innostui niin löydöksestä että juoksi suoraan minun luo hakemaan palkkiota. Siitäkin tuli palkkaa ja riemua kun Heta löysi metsästä talutushihnan ja Havu löysi pienen lyijykynän, jotka tosin olivat minulta pudonneet vähän aikaisemmin...

Kuvassa uusi uljas pelastuskoiran alku työvaatteissa, tosin tämän ekan kuvan perusteella tuskin kukaan uskaltaisi eksyä metsään luottaen että Havu hakee. No seuraavassa kuvassa Havu on tajunnut että työvaatteet on päällä ja jo vähän terästäytynyt ja valmiina hommiin!

Treeni meni aivan mukavasti, kuljettiin Havun kanssa maalihenkilön ohi muutamien metrien päästä, ja se merkkasi löydön aika selvästi polulla, mutta taisi käydä niin että meidän piti vielä palata ennenkuin se uskaltautui lähtemään katsomaan mikä siellä oikein on. Ja herkkujahan sieltä tuli kummallisen verkon alta.

Hetalle tehtiin vastaava treeni, eli partiointityyliin kuljettiin alueen ympäri. Syystä tai toisesta se ei saanut hajua ennenkuin vasta oltiin kierretty pari kertaa. Siinä vaiheessa se häipyi metsään ja haukku alkoi raikaa...

Treenien päätteeksi käytiin vielä läheisen betoniaseman luona kiipeilemässä ritilärappuja. Molemmat koirat uskaltautuivat kiipeämään niitä ja menemään palkkion toivossa siellä olevan ihmisen luo.

Ja tämän päälle tehtiin vielä metsälenkki kahden riesenin, kahden tollerin ja yhden aussin kanssa. Hetalla on ollut aikanaan sen verran huonoja kokemuksia isommista koirista että se kulki enimmäkseen omia polkuja, mutta välillä kyllä uskaltautui kulkemaan lauman seassa. Havu kotiutui nopeasti laumaan ja kulki muina miehinä isojen koirien seassa. Varmasti tosi hyvä kokemus molemmille!