Vauhti päällä!

Nyt ollaan oltu sen verran menossa että ei oikein ole ehtinyt kirjoittelemaankaan mitään! No, ajatushan olikin että alkuun tulee varmaan kirjoitettua enemmän, ja näin jatkossa sitten aina kun tapahtuu jotakin.

Rauman leiri meni mainiosti, siellä oli rakennus- ja pihapiirietsintää. Havu ei päässyt varsinaisiin treeneihin mukaan kun jokaisella ohjaajalla sai olla vain yksi koira. Näin ollen treenattiin Hetan kanssa. Ensimmäisenä päivänä etsittiin kahteen otteeseen, ja molemmilla kerroilla kaikki löytyi.

Ja oppia tuli rutkasti, kiitokset siitä pitkän linjan pelastuskoiraihmisille eli kouluttajille Päivi Viirrokselle sekä Veijo Nurmela. Yksi oppi oli että harvaseinäisessä rakennuksessa haju ei tullut sisällepäin, vaan se meni ulos. Koirat jotka kiersivät ensin rakennuksen ilmaisivat yleensä maalimiehen ulkoa, meillä se jäi tekemättä. Tämä tapaus oli vaikea löytää sisältä käsin, Heta haistoi vasta aivan vierellä että siellähän onkin joku! Eli kyllä se peränurkkakin pitää käydä tarkistamassa läheltä ainakin tällaisessa tilanteessa.

Minulla itsellä jäi huomaamatta pari ovea sekä leikkimökki pensaiden takana (vähän sentään lohduttaa että jäi joiltakin muiltakin!). Ja sekin jäi kyllä mietityttämään että tositilanteessa en kyllä vielä olisi uskaltanut sanoa että alueella ei ole enää ketään hukassa. Tämäntyylistä treeniä pitää tehdä vielä paljon jotta oppii luottamaan riittävästi sekä itseen että koiraan.

Meinasi tulla paha takaiskukin, kun Heta loukkasi jalkansa ensimmäisessä etsinnässä kun Heta hyppäsi yhden koneen päältä alas ja samalla sen tassut lipesivät liukkaalla pinnalla. Toinen takajalka jäi kiinni siihen vekottimeen, mutta onneksi olin aivan vierellä ja sain Hetan nostettua alas. Se potki hetken jalkaa, ja se meni ilmeisesti paikalleen ja matka jatkui. Kun Heta ei oireillut enää yhtään, jatkettiin työntekoa. Liekö löysistä lonkista ollut hyötyä tässä kohti???

Havun kanssa tottisteltiin treenien aikana, ja varsinaisten treenien jälkeen mentiin rakennukseen jossa Havu palkattiin iltaruualla kun meni maalihenkilön luo. Ja illalla otettiin vielä yksi tuulilähtö. Maalihenkilö meni piiloon muutaman metrin päähän polusta, ja me käveltiin tuulen alapuolelta ohi. Havun nenä alkoi käydä jo reilusti aikaisemmin, mutta se käveli ensin paikan ohi. Kun tultiin vähän takaisinpäin, se lähti polulta nenä nuuskuttaen piilossa olevaa kohti. Ja pian pieni koira sai näköyhteyden ja juoksi hulluna perille ja sai taas hyvän palkkion. Tämä oli koko onnistuneen leirin kruunaus!

Toisena päivän ekassa treenissä aloitettiin esineruudullaa, ja saldona Heta löysi yhden neljästä esineestä. Ihmettelin kun se ei tuonut mitään, vaan metsästä kuului haukku. Kun menin paikalle, näin että Heta haukkui kiviä täynnä olevaa reppua. Esineruutua on treenattu tosi vähän, ja kouluttaja kertoi että treeni meni aivan hyvin, varsinkin kun Heta ei jättänyt reppua vaan ilmaisi sen. Toinen rasti oli suora pisto maalimiehelle joka haisi hajuvedelle ja joka istui ison sateenvarjon vieressä. Tämänkin Heta ilmaisi hyvin, monille koirille tämä voi olla hankala paikka! Pitää treenailla jatkossa Havunkin kanssa näitä tilanteita...

Toisen päivän toisessa treenissä lähdettiin sateessa venellä kiertämään saarta, ja koiran tuli merkata maalihenkilö. En ole ennen koskaan ehtinyt näkemään Hetan merkkausta, ja nyt olin päättänyt että vaikka vene kaatuu en tee muuta kun tuijotan Hetaa. Ja tulihan se merkkaus sieltä, alle sekunnin kestoinen kuonon nosto ja terästäytyminen. Maissa Heta olisi jo kadonnut tässä vaiheessa, mutta nyt pystyin seuraamaan kun kuono kävi koko ajan kun rantauduttiin. Maalihenkilö löytyi tämän jälkeen helposti läheltä rantaa.

Oli tosi hyvä ja opettavainen leiri, puitteet olivat myös mitä parhaimmat kun maalihenkilöinä oli ihmisiä jotka eivät osaa käyttäytyä "oikein". Heta kuitenkin jatkoi ilmaisua vaikka henkilö alkoi puhua sille ja räpsiä kuvia. Hieno juttu!

Tänä viikonloppuna oltiin moottoripyöräjengin kanssa Parikkalassa mökkeilemässä. Itse olen jo luopunut pyörästä muiden kiireiden takia, ja oltiinkin koirien kanssa matkassa huoltotiiminä autolla.

Siellä tuli taas hyviä uusia kokemuksia kun käytiin sienimetsässä (kanttarellit täytyi kyllä vielä löytää itse vaikka oli koiria matkassa!), oltiin taas rannassa - Havu ei vieläkään ole uinut vaikka taaskin se teki pienen mulauksen veteen, ja koirat saivat ihmetellä kypäräpäisiä olentoja ja päriseviä pyöriä. Ilmakivääri sai Hetan sekaisin, se ei vaikuttanut pelkäävän, mutta se ei vaan oikein ymmärtänyt kun kahdesta paikasta kuului ääntä peräkkäin, ja ilmeisesti se olisi halunnut hakeakin luodin. Havu vetäytyi vähän kauemmas, muttei reagoinut mitenkään voimakkaasti kiväärin sinänsä aika pieneen ääneen.

Kotimatkalla käytiin Havun kanssa pieni kaupunkikierros Lappeenrannassa, satamassa lettuja (ok, vain mulle) ja sen päälle kaupunkikävelyä.

Tässä rinnalla on jatkunut tottikset sekä Havulla että Hetalla, pentukurssi tosin loppui ja nyt Havunkin kanssa jatketaan yleisissä tottistreeneissä.

Jatkossakin on tarkoitus käydä molempien kanssa tottiksessa, jälki- ja hakutreeneissä. Ja Hetan kanssa ollaan menossa etsijäkoiraliiton peruskurssille (lähinnä hajutunnistukseen tutustumista). Etsijäkoirathan hakevat lähinnä kadonneita lemmikkejä tai isompiakin kotieläimiä hajun perusteella, mutta viime aikoina he ovat laajentaneet toimintaa myös ihmisten etsintään joten tämä tulee varmasti tukemaan meidän ykkösharrastusta.

Ai niin, Havu on jo säkäkorkeudeltaan Hetan ohi, sen jalat sen kuin kasvavat. Ehkä se kasvaa muutenkin, mutta sitä ei kyllä näe yhtä selvästi. Ja lääkärintarkastuksessakin kaikki vaikutti olevan hyvin! Muutenkin Havu vaikutta juuri sellaiselle koiralle kun pitikin. Se on todella sosiaalinen (varsinkin ihmisten kohdalla) ja se on rohkea ja utelias. Toivottavasti en onnistu pilaamaan tätä hyvää koiran alkua huonoilla kokemuksilla tai treeneillä!

Allaoleva kuva oli pakko laittaa, otettu jotakin 5AM. Yleensä molemmilla on riittävästi tilaa, mutta Havulle taisi iskeä ikävä kun piti päästä samaan pieneen risaan pahvisänkyyn.