Tottista ja matkailua

Toinen pentukurssin tunti menikin jo aivan eri tyyliin. Kävin herättelemässä Havun vähän ennen treeniä, ja se moottori löytyi viimeistään keitetystä broilerin maksasta. Havu varmaan seisoisi päällänsä sitä saadakseen...

Havu pysyi hyvin kontaktissa koko treenin, istui pienellä käsiavulla, meni maahan ja luoksetulo on todella riemukas. Näitä ollaan treenailtu aina silloin tällöin, ja tuo luoksetulotreeni ilahduttaa aina yhtä paljon. Havu juoksee täysillä pitkät takajalat sivulle lentäen (joo, ainakin koiran jalat ovat kasvaneet jos ei sitten muuten oliskaan niin paljoa) ja se on maailman innokkain pieni koira kun tulee perille. Tämä fiilis pitäisi vaan saada säilytettyä jatkossakin! Ja treenien jälkeinen leikkituokiokin meni jo paremmin, vaikka tulihan sieltä vielä ei-leikkimielistä ärinää ja alistusyrityksiä mikä keskeytettiin heti.

Pohjanmaan reissulla tuli taas hyvää ympäristökoulutusta, tilalla on nautakarjaa jota piti ohittaa joka lenkillä. Viime vuonna Heta haukkui mullikoille ja lehmille koko ajan, nytkin se oli varovainen mutta uskalsi kuitenkin jo toisena päivänä mennä läheltä ilman meteliä. Havu ei tietenkään osannut reagoida niihin sen kummemmin.

Perheen komia vuoden ikäinen appelsiinipaimenkoira (lue appenzellin) oli sen verran leikkisä JA suuri meidän koiriin verrattuna, että leikki ei oikein sujunut kaikkien mielestä ainoastaan iloisissa ja rennoissa merkeissä. Senpä vuoksi koirat pidettiin enimmäkseen erillään, aina välillä ne kyllä pääsivät haistelemaan toisiaan, Havu enimmäkseen pöydän tai auton alta. Kun käytiin yhdessä iltalenkillä ja tämä isohko koira oli kiinni, sekä Heta että Havu juoksivat rennosti menemään eli isompia pelkotiloja ei siitäkään koirasta jäänyt. Saa nähdä mitä tapahtuu näiden välillä kun Havustakin tulee isompi ja uros, syntyykö leikkiä vai tappelua!

Oli kans mukava nähdä että Hetalle mönkkärikyyti käy yhtä hyvin kun mikä muu tahansa kyyti. Tehtiin parin kilsan lenkki hiekkatiellä, ja sehän katseli sylistä maisemia. Havun kanssa kierrettiin vain ulkorakennus, se alkoi stressaantua kyydissä vaikkei suoranaisesti vaikuttanut pelkäävän.

Autoilu sujuu jo mallikkaasti, samoin Havun ruokahalu on kasvanut. Laitettiin muutamia kertoja sekaan lihalientä, maksalientä tai purkkiruokaa ja sen jälkeen liottamattomat nappulat ovat alkaneet maistua paljon paremmin, menee jo 1.5dl kolme kertaa päivässä.

Todella rasittavaa on se, että Heta vinkuu jos sen jättää hetkeksikin yksin ja touhutaan Havun kanssa jotakin ulkona, mutta sen on vaan pakko tottua että se ei enää ole ainoa jonka kanssa tehdään asioita.